| Teksti:
Riitta Sulkama
Tänään, 30
vuotta sen jälkeen kun Nubian maa-alueet jäivät Assuanin padon
valmistuttua sen alle, nuubialaiskulttuuri elää ja voi hyvin.
Tämä Sudanin rajalta kotoisin oleva kansa on ollut olemassa
muinaisen Egyptin ajoilta asti ja on luultavasti saanut nimensä
faaraoidenkielisestä sanasta Nub. Sana tarkoittaa kultaa, ja
tuona aikana alueella on ollut useita kultakaivoksia. Tästä
syytä alueella on koettu monia taisteluja ja sinne on
tunkeutujien mukana tullut ulkomaisiakin vaikutteita.
Monet antropologit uskoivat nuubialaisperinteiden – heidän
kielensä ja kulttuurinsa – olleen tuhoon tuomittua 500 km
pitkän Nasser-tekojärven ja Assuanin padon rakentamisen myötä.
Nuubialaiset tulvivatkin Kairoon tuoden värikkään perinteensä
mukanaan!
Tämän
päivän nuubialaiset vaalivat kulttuuriperinteitään laulaen ja
tanssien. Entinen musiikki on muuttunut nykyaikaisemmaksi, sillä
entisen rumpu- ja kättentaputusmusisoinnin tilalla muusikot
käyttävät sähköisiä soittimia. Kuuluisimpia uuden tyylin
nuubialaismuusikoista on Ali Kuban’s Band, jolla on kasvava
kuuntelijajoukko nuubialaisyhteisön ulkopuolellakin.
Nuubialaisrytmi on melko helposti tunnistettava tasainen, usein
melko nopea, keinuva ja afrikkalaisvaikutteita sisältävä.
Kaikkiaan tanssijalkaa kutkuttava rytmi!
Kuten ennenkin,
tänään laulut kertovat mm. rakkaudesta, mutta entinen kotiseutu
ja kaipuu sinne ovat uudempien laulujen aiheina. Tanssi on
perinteisesti ryhmätanssia, ja tällä on merkittävä
sosiaalinen merkitys nuubialaisten keskuudessa. Naiset
osallistuvat tanssiin omana ryhmänään miesten kanssa. Näillä
ryhmätansseilla juhlistetaan erityisesti hääseremonioita.
Ryhmä tuottaa tavallisesti itse musiikin laulamalla, taputtamalla
ja tamburiinilla. Nuubialaisille tanssi ja laulu ovat iloa, huvia
ja sosiaalista kanssakäymistä.
Tanssiesitykset
ovat usein näytelmällisiä, kuvaten nuubialaisten tavallista
elämää, esimerkiksi työntekoa (korinpunontaa, peltotöitä)
tai kosintamenoja, usein huumorinkin sävyttäminä. Tansseissa
miehet ovat tavallisesti pääosassa naisten ”säestäessä”
taustalla pienemmillä liikkeillä ja yksinkertaisemmalla
koreografialla. Miesten ja naisten liikkeet eroavat selkeästi
toisistaan. Miesten liikkeet ovat isompia ja ronskimpia
sisältäen hyppyjä, joita naiset eivät koskaan tee.
Liikekieli
Perusliikkeenä
voidaan pitää nuubialaisaskellusta: polvet yhdessä, taaempi
jalka päkiällä polvi taittuneena kuin ”kipsiin”, paino
etummaisella jalalla, joka joustaa keinuvassa edestakaisessa
liikkeessä. Vartalo pidetään tiukassa paketissa, selkä
suorana. Pää liikkuu rennon niskan ansiosta tanssin mukana, ja
voisi kuvitella leuan piirtävän pikkuruista vaakakasia liikkeen
lähtökohdan ollessa yläselässä.
Miesten liike
on korostuneempi, jolloin taivutus lonkkanivelestä on
voimakkaampi. Tätä askelta voidaan tehdä paikoillaan, sillä
voidaan liikkua eteen, taakse tai sivulle.
Naiset voivat
liittää tähän askellukseen rintakehän ylös-alas liikkeen.
Asuun usein kuuluvan huivin tai galabeijan reunoista kiinni
pidellen kädet tekevät vaaka-kasia sivuilla. Miehet liittävät
tähän liikkeeseen taputukset, tamburiinin lyönnin tai jonkun
tarmokkuutta ja voimaa ilmentävän ylävartalon liikkeen.
Miesten
hypyistä nuubialaistanssissa ovat persoonallisimpia pumppuhyppy
ja soutuhyppy. Pumppuhypyssä etummainen jalka toimii vieterin
tavoin saaden toisenkin jalan irti maasta. Soutuhypyssä tehdään
melontaliikettä kädet yhdessä ja liikkeen puoleinen jalka
edellä tehdään iso loikka.
Asut
Asut ovat
kansaomaisia, naisilla on usein puolipyöreä huntu, kapeahko
pitkä galabeia, jossa volangit hihansuissa ja helmassa. Huntu on
läpinäkymätöntä, mutta melko kevyttä materiaalia ja se
voidaan koristella otsalta suurilla ristipistoilla. Rinnalla on
tavallisesti neliönmuotoinen koru, jossa voi olla suljettava
putki koraanin lauseita varten. Miesten asuina käytetään
eripituisia galabeijoja ja muslimimiesten ”pussihousuja” sekä
päähinettä. Galabeijan päällä voi olla liivit.
|